Pääsiäislomaa vietetty kotiseuduilla.

Silti kova palo jo takaisin mistä lähdinkin.

Ei ehkä niin keväistä, ei lämmintä.

Paitsi sylissäsi  <3

16.3.2013

Kaunis aurinkoinen talvipäivä. Työt alkavat kello 13 eli kahden tunnin päästä. Aamulla mua peloteltiin -12,3 asteisella hyytävällä ulkolämpötilalla, mutta siellä ei vaikuttanut olevan niin kylmä - ainakaan enää. Voisin sittenkin kävellä töihin, toppahousuja unohtamatta.
Minun piti kirjoittaa viikonloppuna kolumni ylä-asteen muistoistani sekä yleensä ottaen opettajien välinpitämättömyydestä tunneilla. Kappas, en kirjoittanut. En enää muista, mitä teimme, mutta olin todella väsynyt.

Minua hämmästyttää kuitenkin, miten koulukiusaaminen hyväksytään keskellä kirkasta päivää. Jouduin ylä-asteella luokkatoverini - ja hieman minunkin ikäväksi - vierustoveriksi ja siitä vasta huuto alkoi. Hän ei voinut sietää minua eikä erityisesti uskonnon tunnilla suostunut parikseni. Lopulta opettaja laahusti luokseni ja totesi, että voin tehdä tehtävän yksin. Kilttinä yläkoululaisena ryhdyn vihdoin töihin mutta nyt en käyttäytyisi samoin. Miksi minun pitäisi tehdä tehtävä, jos hänkään ei tee? Ja mikä oikeuttaa sellaisen käytöksen? Ei ihme, että lähdin tunnilta itkun partaalla.
Välittikö kukaan tai kertoiko joku asiasta eteenpäin?
Ei.

Asiasta enemmän tulevassa kolumnissa, jonka toivottavasti saan joskus valmiiksi ;)

Asiasta kolmanteen. Elämä pohjanmaalla on alkanut sujua rutiinilla. Olen alkanut pitää tästä pienestä paikkakunnasta. Rauhallista ja idylliä. Kaupassa asiakkaat ovat ymmärtäisiä ja mukavia jos sattuu virheitä ja aivan takapihalla on hiihtolatu. Jos sitä menisi vielä kerran hiihtämään, heti kun on saanut suoritettua nämä iltavuorot.

Tulevaa kevättä kaikille!